Olette sydämessäni

Tiedän että olen ollut poissa luvattoman pitkään.

Ymmärrän ettet ehkä jaksanut enää uskoa että tulisin vielä kirjoittelemaan tänne.

Hetki sitten en tainnut uskoa sitä itsekään. Samalla jossain sydämen sopukoissa toivoin palaavani jälleen.

Rakkauteni kirjoittamiseen, kuvaamiseen ja leipomiseen ei ole kadonnut minnekkään.

 Ja eipä ole vähäisintä se välittäminen, jota tunnen teitä lukijoita kohtaan. 

Tulin niin iloiseksi kun huomasin että olitte vierailleet täällä myös hiljaiseloni aikana.

Olette täyttä kultaa.

Niin, tässä kohdassa kuuluisi kai esittää selittyksiä poissaololle ja luvata olla jatkossa entistä superimpi.

Oikeasti en koe mitään pakkoa selitellä poissaoloani, mutta ehkä huomasitkin viimeisimpien postauksien kohdalla kuinka riivattu kiire alkoi kuultaa läpi.

"Pikaiset moikkaukset"  ja "koulu kutsuu".

 Tuli siis aika priorisoida tekemisiäni.

Koska blogi ei ole minulle työ, opiskelujen oli mentävä etusiajalle.

Ja ehei, en ole hukuttautunut pelkästään opiskeluihin, mutta huomasin tarvitsevani tyhjyyttä.

Myönnän, ei ollut helppoa.

Etäisyys kuitenkin on alkanut kuiskailla minulle että tässä on jotain mistä pidän.

Kai se outo vetovoima sai minut tänäyönäkin avaamaan läppärin ja kirjoittamaan teille.

Ja niistä lupauksista...en tule supermimmiksi mutta kirjoittelen jos sille on tilaa.

Olette sydämessäni,

Aleksandra 

PS. Toivon että myös vanhat ohjeeni ja postaukseni ilahduttavat teitä, mikäli minusta ei kuulu hetkeen.