keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Syksyn kauneudesta













Olkoonkin vettä vihmova ilma, pimenevät illat ja tuulinen tuiverrus,
 syksyssä on herkkyyttä.
Luonto saa ylleen kauneimmat värit ja varvut täyttyvät marjoista. 
On sadonkorjuun aika. 
Vuosi sitten toteutin seitsemän päivän teemaviikon runsaan omenasadon innoittamana.
Tänä vuonna omenoiden saaminen ei ollutkaan itsestäänselvyys.
Olet jo varmasti kuullut, kuinka pihlajanmarjakoit päätyivät omenoihin, kun pihlajanmarjoja ei tullut lainkaan.
Näin omenasato jäi aikaisempia vuosia pienemmäksi.
Olen onnekkaassa osassa, sillä meidän kotipihan omenapuun omenat olivat käyttökelpoisia.
Suurta iloa herättivät myös isovanhempieni omenalahjoitukset.
He ovat vuosi toisensa perään kantaneet meille marjoja, hilloja, omenoita, kuivattuja suppilovahveroita jne.
Mummolassa on herkuteltu savustetulla kalalla, maisteltu kuusenkerkkää ja pujotettu matoa koukkuun.
Täytyy todeta että ihailen heidän elämänasennettaan.
Aitous, itse tekeminen ja sen tuoma voima välittyy isovanhempieni touhuilusta.
Tästä haluan ottaa opiksi.
Siksi työnsin viikonloppuna kumisaappaat jalkaan,
poimin omenat puusta ja tunsin vesisateen ropisevan hiuksilleni.
Siksi leivon itse leipäni, taitan tillin äidin kasvimaalta ja harjoittelen isoäidinneliöiden virkkaamista. 

Nautitaan syksystä. 
Halaus, välitän sinusta!

ps. Leivo sadepäivän iloksi lempipullaasi.
Tällä hetkellä tämä on minun suosikkini.
Ohje on vasta kehitteillä, mutta lupaan kertoa sen sinulle, kun se on valmis.



maanantai 14. syyskuuta 2015

Syyssoppaa








Starttasimme viime viikolla muutaman kaverin kanssa ihanan arkiruokaringin.
Siinä kukin valmistaa vuorollaan tavallista kotiruokaa koko jengille.
Ja ah, kuinka ihanaa onkaan koulupäivän päätteeksi istahtaa valmiiseen pöytään!

Taisinpa tarjoutua aloittamaan arkiruokakokkailut ja tein sen perinteitä vaalien.
  Tämä keitto on muotoutunut minun ruokavalion kulmakiveksi.
Lisäksi leivoin leipäviikolta tuttua vuokaleipää. 
Eihän keitto ole mitään ilman tuoretta leipää, jolla voi kaapia lautaselta liemen rippeet.
Niin kuuluu tehdä, sillä usein keitossa parasta on juuri se liemi.
 Ainakin minun mielestäni.

Lisäksi valmistin ruohosipulisen yrttivoin, joka toi kivan lisämausteen kokonaisuuteen.
Nyt haastan sinut kutsumaan kaverit, naapurit tai muut tuttavat luoksesi syömään.
Ilahdutat suuresti toisia ja saatatpa huomata hymyn myös omilla huulillasi.

Vuokaleivän ohjeen löydät täältä

Porkkanalinssisosekeitto
(Glut, maidoton)

1 kg porkkanaa
2 dl punaisia linssejä
15 cm pala purjoa
2 pientä valkosipulinkynttä
1-1,5 tl suolaa
mustapippuria

Kuori ja pilko porkkanat kattilaan. Kaada päälle vettä, niin että porkkanat peittyvät.
Mausta vesi ripauksella suolaa.
Aseta kansi kattilan päälle ja keitä n. 10 min.
Huuhtele ja pilko purjo paloiksi. Hienonna myös valkosipuli.
Huuhtele linssit huolellisesti pakkauksen ohjeen mukaisesti.
Lisää sipulit ja linssit keittoon ja keitä n. 10 min, niin että porkkanat ovat täysin pehmenneitä.
Ota keitinliemi talteen. Sekoita tasaiseksi sauvasekoittimella.
Lisää keitinliemi joukkoon ja sekoita hyvin.
Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Tarjoa tuoreen persiljan ja siemenien kera.


Ruohosipulinen yrttivoi
(Glut.)

50 g voita
1/2 dl öljyä
1/4 dl vettä
1/2 valkosipulin kynttä
1/2 punttia ruohosipulia

Pehmennä voi huoneenlämpöiseksi.
Sekoita öljy ja voi sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää vettä pienissä erissä, välillä hyvin sekoittaen.
Hienonna valkosipuli ja pilko ruohosipuli pieneksi.
Lisää sipulit voin joukkoon ja anna maustua hetki kylmäkaapissa.




lauantai 5. syyskuuta 2015

Kultareunustetut lapsuudenmaisemat























Syksy jo saa, ja koulunpenkit kutsuvat.
Viimeisinä lomapäivinä halusin ottaa ilon irti vapaudesta, joka hieman rajoittuu koulurytmin alkaessa.
Siksi päätimme siskoni kanssa tehdä päivän reissun Luhankaan, jossa aloitimme koulutaipaleemme.
Ja kuten arvata saattaa, Luhankamuistot ovat saaneet kultareunukset.
Niin vapaata, vallatonta ja lapsenmielistä oli elämä tuolloin.

Kurkimme vanhan kerhorakennuksen ikkunoista sisään, nuuhkimme kirjaston tuttua tuoksua ja ihmettelimme, kuinka lapsuudessa kaikki tuntui paljon suuremmalta.
Hetken jopa epäilimme että Luhanka on joutunut kutistuskoneeseen.
Tiedä sitä, mutta mukavaa oli!
Päivän aikana huomasimme, kuinka lapsenmeilinen kuplinta alkoi taas nousta pintaan muistojen äärellä.

Ennen varsinaista päämäärää, pysähdyimme pitämään aamiaisbrunssin Vaaruvuoren luonnon helmassa.
Eväskorin sisältöä aloimme valmistelemaan jo edellisenä iltana.
Ja sama meno jatkui aamulla.
Mahat kurnien matkasimme brunssipaikallemme, levittelimme viltit ja evästykset.
Kuvaussession jälkeen syömisen ja rupattelun merkeissä hurahti muutama tunti.
Taas tuli todistettua, että kaikki maistuu paremmalta luonnon helmassa.

Olen kai ollut totaalisesti lomalla, sillä täytyy myöntää ettei tarkkoja ohjeita ole nytkään.
Halusin kuitenkin kirjoitella tästä retkestä, ehkäpä se antaa inspiraatiota muussa mielessä.
Leivät valmistimme tätä ohjetta mukaillen.
Mysliä voit valmistaa tällä ohjeella.

Kookospallojen ohje ei ole omani, mutta haluan silti jakaa sen teille.
Erinomaista kahvin kanssa!

Kookospallot

1,5 dl kaurahiutaleita (käytä gluteenittomia kaurahiutaleita)
0,5 dl tomusokeria
2 rkl kaakaojauhetta
60 g voita
1 tl vaniljasokeria
2 rkl kermaa
1- 1.5 dl kookoshiutaleita

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja pyöritä taikinasta pieniä palloja. Kieritä pallot kookoshiutaleissa ja laita ne jääkaappiin jäähtymään ennen tarjoilua.