Syksyn kauneudesta

Olkoonkin vettä vihmova ilma, pimenevät illat ja tuulinen tuiverrus,

 syksyssä on herkkyyttä.

Luonto saa ylleen kauneimmat värit ja varvut täyttyvät marjoista. 

On sadonkorjuun aika. 

Vuosi sitten toteutin seitsemän päivän teemaviikon runsaan omenasadon innoittamana.

Tänä vuonna omenoiden saaminen ei ollutkaan itsestäänselvyys.

Olet jo varmasti kuullut, kuinka pihlajanmarjakoit päätyivät omenoihin, kun pihlajanmarjoja ei tullut lainkaan.

Näin omenasato jäi aikaisempia vuosia pienemmäksi.

Olen onnekkaassa osassa, sillä meidän kotipihan omenapuun omenat olivat käyttökelpoisia.

Suurta iloa herättivät myös isovanhempieni omenalahjoitukset.

He ovat vuosi toisensa perään kantaneet meille marjoja, hilloja, omenoita, kuivattuja suppilovahveroita jne.

Mummolassa on herkuteltu savustetulla kalalla, maisteltu kuusenkerkkää ja pujotettu matoa koukkuun.

Täytyy todeta että ihailen heidän elämänasennettaan.

Aitous, itse tekeminen ja sen tuoma voima välittyy isovanhempieni touhuilusta.

Tästä haluan ottaa opiksi.

Siksi työnsin viikonloppuna kumisaappaat jalkaan,

poimin omenat puusta ja tunsin vesisateen ropisevan hiuksilleni.

Siksi leivon itse leipäni, taitan tillin äidin kasvimaalta ja harjoittelen isoäidinneliöiden virkkaamista. 

Nautitaan syksystä. 

Halaus, välitän sinusta!

ps. Leivo sadepäivän iloksi lempipullaasi.

Tällä hetkellä tämä on minun suosikkini.

Ohje on vasta kehitteillä, mutta lupaan kertoa sen sinulle, kun se on valmis.